Luulen ettei kellään ole jäänyt epäselväksi tämän ihanan ja rakastetun prinsessan tarina, olin itse 7-vuotias kun prinsessa Diana menehtyi traagisessa auto-onnettemuudessa koko maailma pysähtyi lapsen näkökulmasta. Kaikki surivat tätä hyväntekijää, en lähde spekuloimaan miten kaiikki tapahtui mutta siitä lienee kaikki osaavat googlettaa jos haluavat lisätietoa. Syy miksi kirjoitan aiheesta on 8.11 ensi-iltansa saanut DIANA elokuva, joka kuvaa prinsessan 2 viimeistä elinvuotta.Elokuva oli ajoittain hieman kliseinen, sillä olenhan nähnyt miltei kaikki dokumentit aiheesta, mutta samalla se oli lämminhenkinen ja rakkauden täyteinen kuvaus asmuserossa olevasta haavoittuvasta naisesta, hän pettyi kerta toisensa jälkeen rakkaudessa, mutta antoi ihmisille rakkautta joka muistetaan vielä 15 vuoden jälkeenkin. Elokuvassa oli pääosassa rakkaus pakistanilaiseen sydänkirurgiin, Diana olisi halunnut edes hetken olla tavallinen ihminen jota kukaan ei olisi tunnistanut elokuva kertoo kuitenkin jatkuvasta pakojahdista johon tämän hyväntekijän elämäkin päättyi.
Itse olen aina ihailut tuota naista en niinkään julkisuuskuvan tai prinsessan arvonimen takia vaan rohkeuden tehdä mitä itse haluaa ja seistä sanojensa takana, ei sillä hovi painosti häntä tekemään asiat toisin mutta hän piti oman päänsä.
Loppuun vielä todetakoon että olin Pariisissa aika lähellä Dianan epävirallisen muistomerkin, jonka olisin tietysti halunnut nähdä kokea. Äitini kertoi siitä vasta myöhemmin... Joten ei kai auta kun varata tulevaisuudessa vielä uusi matka :)
lisätietoa elokuvasta
 |
| Prinsessa Diana |
 |
| vertailun vuoksi elokuvassa näytelleen Naomi Wattsin kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti