Syrjintää-kö?

Olen viimepäivinä kuullut yhdeltä jos toiselta ihmeellistä asennetta vammaisuutta kohtaan milloin on kyseessä Valtion Rautatiet milloin valtakunnallinen avustusjärjestö ja kaiken huipuksi eri avustuskärjestöjen  face-to-face markkinoijat eli niin kutsutut "feissarit"

En voi millään muotoa käsittää, mikä ihmisiä oikein vaivaa?

Minulla itselläni on kokemusta Vapaaehtoistyöstä enkä millään  käsitä miten pyörätuoli olisi este esimerkiksi tukihenkilö toiminnassa, josta sai lukea alkuviikosta helsingin sanomista. Ymmärrtän kyllä etemme voi tehdä asioita kuten vammattomat jos on kyse liikkumisesta mutta toimintaa tärkeämpi tukiheklötoiminnassa on henkinen läsnäolo ja siinä uskoakseni pärjäämme todella hyvin.

Minut saa vihaiseksi myös  VR joka toimi taannoin erittäin miellenkiintoisella tavalla jättäessään miehen pyörätuoleineen ja avustajineen asemalle eikä edes varmistaneet onko seuraava yhteys invahissillinen, jutussa ei käy ilmi tarjosivatko he edes taksimahdollisuutta, joka kuuluu siinä tapauksessa tarjota ellei junakyytiä voida järjestää kylläkin vain virka-aikana saatavalla taksilipulla, minut nimittäin kerran jätettiin junasta sillä junassa ollut invavaunua eikä koko reitillä kulkenut matalattia junaa vaikka lipunmyynti oli myynyt minulle jatkoyhteyden.

ja lopuksi pääsen vielä Feissareihin kuulin nimittäin tällä viikolla ettei he tule "myymään" tuotetta pelkästään siitä syystä että ihmisellä on pyörätuoli, mitä ihmettä?!? Pelkäävätkö he pyörärtuolia? vai onko syy siinä että heitä nolottaa myöntää että eivät aja vammaisten etua?

Onko sinulla kokemusta, vinkkaa minulle Facebookissa tai tämän kirjoituksen alla      

Pyötuolilla liikkuva hylättiin juna-asemalle
Pyörätuolissa istuvan apu ei kelvannut

Tuijotuksen maailmanmestarit

Olin taannnoin allasterapiassa niinkuin useasti vuotta kohden, eräs asia on vaan pitkään kypsynyt mielessä josta nyt ajattelin pari riviä avautua.

Koska, käytän uimiseen apuvälineitä vammani vuoksi olen varmaankin erikoinen näky myönnän sen, mutta onko minua pakko silti tuijottaa?

Sinä joka nyt ehkä podet siellä ruudun toisella puolella nyt syylliyyttä, tahdon kertoa sinulle että minulta saa tulla kysymään jos sinua kiinnostaa kuulla mistä syystä käytän apuvälineitä. ja kun nyt joku voi miettiä että olen armoton lapsia kohtaan, kerron sinulle että, ymmärrän lapsen kiinnostuksen erillaisuutta kohtaan, joten en, en tyrmää lapsen uteliaita viattomia katseita vaan pyrin hymyilemään kauniisti, mutta sinä nuori keskiikäinen tai senjori ikään ehtinyt joka tuijotat estoitta, ajattele miltä se tuntuisi sinusta?

Myönnän olevani nätti ja nauravainen, jos siis katsot sen vuoksi olen imareltu saamastani huomiosta, mutta älä myöskään jätä sitä arvailuiden varaan vaan hymyile kauniisti takaisin. 

Arvostan myös kovasti jos kysyt mikäli haluat tarjota apua

Kiittäen