Harrastusten maailmassa

kuvat Lohjan kisakallion tanssileiriltä 13-15.3.2015

Olen jo pikkutytöstä lähtien ollut aktiivinen etsimään asioita jotka kiinnostavat. Minua on kuskattu niin laulu- kuin salibandy-harjoituksissakin. Innostun asioista todella helposti mutta olen todella vaihtelunhaluinen enkä siksi viihdy kovinkaan kauan paikallaan. Harrastusten suola on ennen kaikkea ihmiset, jotka kiinnostavat minua valtavasti.Vaikka olen luonteeltani todella avoin ja sosiaalinen tarvitsen tutun ihmisen mukaan jotta uskallan kokeilla uutta, mutta se ole koskaan ollut este aloittaa uutta.

Harrastin vuoden verran urheilumiekkailua johon hommasin itse aloittavan ryhmän, josta loppujen lopuksi minä olin ainut jatkaja. Koin olevani etuoikeutettu, sillä suomessa ei ole montaa pyörätuolimiekkailijaa ja Oulun Miekkailuseurassakin heitä on kolme ja käsittääkseni valtakunnallisia kisojakaan ei tällä hetkellä ole. Pyörätuolimiekkailu on paraolympialaji, jota kisataan ympäri maailmaa ja on tosi suosittu urheilulaji. Itse jouduin lopettamaan harrastamisen, sillä koin sen fyysisesti liian rankaksi vaikka mieli olisi  jaksanut loputtomiin. Harjoitukset kestivät 1,5 tuntia josta jaksoin keskimäärin 45 minuuttia, jonka jälkeen olin ihan puhki. En ikinä päässyt otteluun asti, joka olisi ollut mielenkiintoisinta!

Tällä hetkellä olen aktiivinen järjestötyössä. Edistän sekä vammaisten nuorten yhdenvertaisuutta että nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä. Olen mukana Suomen Punaisen Ristin Nuori nuorelle- ystävätoiminnassa, jonka perusajatus on olla tukena nuorelle, joka on vaikkapa muuttanut uudelle paikkakunnalle eikä tunne vielä ketään opiskelukavereitaan tai sellainen nuori, jolla ei ole sosiaalisia kontakteja. Nautin todella ajatuksesta, että voisin olla tukena minua tarvitsevalle. Tällä hetkellä en ole saanut vielä ystävää tarvitsevaa nuorta ja olen ollut aktiivisesti suunnittelemassa ja toteuttamassa tempauksia ystävätoimintaan liittyen, lisäksi olen osallistunut kouluvierailuihin, josta olen kertonut toiminnasta. 

Toimin myös CP-yhdistyksen varajäsenenä ja CP-liiton nuorisotoimikunnassa, jossa suunnittelemme ja toteutamme tapahtumia valtakunnallisesti ja paikallisesti.  

Olen myös aloittanut viime vuoden lopussa pyörätuolitanssin. joka on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Harjoittelemme vakio ja lattaritansseja, jotka tähtäävät kilpailuihin. Itselläni on vielä pitkä tie että rohkenen osallistua kisoihin sillä olemme harjoitelleet parini kanssa vasta vähän aikaa yhdessä. Tavoitteita on silti hyvä olla olemassa, jotta mielenkiinto säilyy.  

Kävin Lohjalla tanssileirillä ja kisoissa katsomassa miten muut pärjäsivät ja Ouluun tuli yksi mitali, josta olen ylpeä. Kokonaisuutena leiri ja kisat oli hieno kokemus ja pieni kipinä osallistua itsekin lähitulevaisuudessa jäi, sillä aikaa seuraaviin kisoihin on vielä melkein vuosi. Saa nähdä miten käy.