Olen viimepäivinä kuullut yhdeltä jos toiselta ihmeellistä asennetta vammaisuutta kohtaan milloin on kyseessä Valtion Rautatiet milloin valtakunnallinen avustusjärjestö ja kaiken huipuksi eri avustuskärjestöjen face-to-face markkinoijat eli niin kutsutut "feissarit"
En voi millään muotoa käsittää, mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Minulla itselläni on kokemusta Vapaaehtoistyöstä enkä millään käsitä miten pyörätuoli olisi este esimerkiksi tukihenkilö toiminnassa, josta sai lukea alkuviikosta helsingin sanomista. Ymmärrtän kyllä etemme voi tehdä asioita kuten vammattomat jos on kyse liikkumisesta mutta toimintaa tärkeämpi tukiheklötoiminnassa on henkinen läsnäolo ja siinä uskoakseni pärjäämme todella hyvin.
Minut saa vihaiseksi myös VR joka toimi taannoin erittäin miellenkiintoisella tavalla jättäessään miehen pyörätuoleineen ja avustajineen asemalle eikä edes varmistaneet onko seuraava yhteys invahissillinen, jutussa ei käy ilmi tarjosivatko he edes taksimahdollisuutta, joka kuuluu siinä tapauksessa tarjota ellei junakyytiä voida järjestää kylläkin vain virka-aikana saatavalla taksilipulla, minut nimittäin kerran jätettiin junasta sillä junassa ollut invavaunua eikä koko reitillä kulkenut matalattia junaa vaikka lipunmyynti oli myynyt minulle jatkoyhteyden.
ja lopuksi pääsen vielä Feissareihin kuulin nimittäin tällä viikolla ettei he tule "myymään" tuotetta pelkästään siitä syystä että ihmisellä on pyörätuoli, mitä ihmettä?!? Pelkäävätkö he pyörärtuolia? vai onko syy siinä että heitä nolottaa myöntää että eivät aja vammaisten etua?
Onko sinulla kokemusta, vinkkaa minulle Facebookissa tai tämän kirjoituksen alla
Pyötuolilla liikkuva hylättiin juna-asemalle
Pyörätuolissa istuvan apu ei kelvannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti