keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Keskosena syntynyt

On ihmeelistä miten lääketiede on kehittynyt liki 23 vuodessa yhä pienempiä voidaan pelastaa ja saada elämään täysipainoista elämää.

Kun minä synnyin panoin 885 grammaa syntyessäni raskausviikoja oli 28 eli noin kolme kuukautta aiemmin normaalikehityksestä. Hapenputteen seurauksena sain elinikäisen Liinkuntavamman, tämä ei ole kuitenkaan estänyt minua elämästä ja ajattelemasta normaalisti. Oppimissvaikeuksia minulla oli peruskoulussa jokin verran mutta amattikoulusta selvisin täysin ilman ertyisopetusta toki koulun puitteet on oltava sähköpyötuolilleni sopivat, lisäksi käytän apunani henkilökohtaista avustajaa selvitäkseni päivittäistoiminnoista  kuten wc-käynnit, pukeminen, riisumint ja ovien avaaminen.  Opiskelu sujuu tietokoneen avulla kätevästi.

Syy miksi koin tarpeelliseksi avautua on tietämättömät jotka luulevat CP-vamman automaattisesti tarkoittavan kehitysvammaa ja kurjaa elämää. Puhun täysin normaalisti vaikka vammani vaikuttaakin käsiini ja jalkoihini, tästä syystä minulta voi tulla kysymään jos jokin asia vammassani vaivaa.

Kohtaan ihmisiä mm kaupan kassatyöntekijän joka puhuu avustajalleni ýmmärtämättä että puhun ja ymmärän täysin normaalisti mitä minulle sanotaan. Tervehdin kassaa yleensä avustajan jälkeen jolloin puhe tulisi suunnata minulle eikä avustajalleni. avustajani on tekemässä vain sen mitä en itse kaupassa kykene tekemään.

Toinen tärkeä syy kirjoitukseeni on keskoslasten vanhemmat haluan osoittaa teille että elämä on elämisen arvoista vaikka sitten pyörätuolista käsin, harrastan ja teen asioita joista nautin. Osaan olen viitanutkin kirjoituksissani.

Syssäyksen kirjoitukseen sain myös lukiessani pienen Hilman surullisen tarinan. Voimia perheelle ja perheen tunteville heidän suuressa surussaan.

tietoa keskosuudesta
Hilma tarina

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Vertaisasvioitsija ja vertaisarvioituna

Vertaisarviotsija työssään
ASPA-säätiön kehittämä vertairarviointi- menetelmä on asumispalvelu yksiköille tai palveluasumista tuottavalle tarkoitettu meneltelmä jolla saadaan asiakkaan ääni kuuluviin asumisyksikössä, Omassa kotona ja sen toimintaypäristössä.

Kuulun ASPA säätiön vapaaehtoisiin jotka tekevät vertaisarviota ja on vertaisarvioitsijoita, teemme mielestäni tärkeää työtä. Aiheesta oli asikkaan äänellä aluefoorumi jossa kerroimme menetelmästä ja sen tuomasta hyödystä asumispalvelu yksikölle puhuimme myös siitä kuinka tärkeää on osallistua omaan elämään. Siitä saanko minä tai joku muu kaltaiseni keittää itse kahvia milloin haluaa? Tai onko sinulla turvallinen olo Omassa kodissasi? Kuuntevatko hoitajat sinua? Saatko päättää omista asioistasi?

Haastattelijana eli vertaisarvioitsijana on huomattavasti helpompi toimia henkilö jolla on kokemusta samasta tai samakaltaisesta tilanteesta. Mielestäni silloin ymmärtää toista ihmistä paremmin.

Mitä sitten on olla vertaisarvioitsija? 


Mielestäni on helppoa haastatella ihmistä asioista jotka ovat tuttuja minullekin toki uuden ihmisen kohtaaminen aina aluksi jännittää mutta alkujännityksen jälkeen se on mukavaa en tosin ole vielä ollut ns. "kentällä" Oulussa toiminta on aloitettu vasta marraskuun koulutuksella ja aluefoorumi oli ensimmäinen varsinainen "tapaus" ja sikäli hieman erillainen sillä puhuimme ja tällä tavoin markkinoimme toimintaa n. 40 hengelle ja normaali tilanteessa haastattelussa on minun lisäkseni haasteltava ja kirjuri.

Myöhemmin ohjemassa olin myös itse haastateltu ja se tuntui haasteelliselta, kun yhtäkkiä pitikin kertoa mikä minun asumisessa määttää

Päivä oli todella onnistunut toivon itselleni ja kanssatekijöille paljon vertaisarviointeja
Hyvää kevään jatkoa kaikille <3 :)      

Tsemppiä! 

tiistai 2. huhtikuuta 2013

8-pallo Viinaa, humeita ja seksiä

Kävimme katsomassa kyseisen elokuvan. ensimmäiset tuntemukset olivat "onneksi tuollaista ei tapahdu oikeasti" mutta sitten heräsin. Kuinka oikeasti jonkun elämä voi olla tuollaista tai paljon pahempaa. Elokuva perustuu Marko Kilven saman nimiseen romaaniin hän on ammatiltaan myös puoliisi joten hän on nähnyt varmasti tuollaista elämää todella läheltä.

Elokuvan keskiössä on vankilasta vapautuva Pike (Jessica Grabowsky)  jonka on aloitettava elämä puhtaalta pöydältä elämässään pieni vauva. Entisenä huumeidenkäyttäjänä hän taistelee pysyäkseen kuivilla tyttärensä vuoksi. Entinen miesystävä Lalli (Eero Aho)  palaa kuitenkin sotkemaan kuviot.

Elokuvassa nähdään sivuosassa Pirkka-Pekka Peteliuksen näyttelemä Rikosetsivä Elias ja hänen työparinaan toimiva Olli (Mikko Leppilampi )

Nämä henkilöt toimivat elokuvan juonen kannalta merkittävässä roolissa ja tuovat synkkään elokuvaan inhimillistä  lämpöä. Pidin erityisesti juuri Pirkka-Pekan roolista.

Miten tämä kaikki päättyy sen näet katsomalla elokuvan.
Asvostelen elokuvan 1-5 3,5 tähteä