Keskosena syntynyt

On ihmeelistä miten lääketiede on kehittynyt liki 23 vuodessa yhä pienempiä voidaan pelastaa ja saada elämään täysipainoista elämää.

Kun minä synnyin panoin 885 grammaa syntyessäni raskausviikoja oli 28 eli noin kolme kuukautta aiemmin normaalikehityksestä. Hapenputteen seurauksena sain elinikäisen Liinkuntavamman, tämä ei ole kuitenkaan estänyt minua elämästä ja ajattelemasta normaalisti. Oppimissvaikeuksia minulla oli peruskoulussa jokin verran mutta amattikoulusta selvisin täysin ilman ertyisopetusta toki koulun puitteet on oltava sähköpyötuolilleni sopivat, lisäksi käytän apunani henkilökohtaista avustajaa selvitäkseni päivittäistoiminnoista  kuten wc-käynnit, pukeminen, riisumint ja ovien avaaminen.  Opiskelu sujuu tietokoneen avulla kätevästi.

Syy miksi koin tarpeelliseksi avautua on tietämättömät jotka luulevat CP-vamman automaattisesti tarkoittavan kehitysvammaa ja kurjaa elämää. Puhun täysin normaalisti vaikka vammani vaikuttaakin käsiini ja jalkoihini, tästä syystä minulta voi tulla kysymään jos jokin asia vammassani vaivaa.

Kohtaan ihmisiä mm kaupan kassatyöntekijän joka puhuu avustajalleni ýmmärtämättä että puhun ja ymmärän täysin normaalisti mitä minulle sanotaan. Tervehdin kassaa yleensä avustajan jälkeen jolloin puhe tulisi suunnata minulle eikä avustajalleni. avustajani on tekemässä vain sen mitä en itse kaupassa kykene tekemään.

Toinen tärkeä syy kirjoitukseeni on keskoslasten vanhemmat haluan osoittaa teille että elämä on elämisen arvoista vaikka sitten pyörätuolista käsin, harrastan ja teen asioita joista nautin. Osaan olen viitanutkin kirjoituksissani.

Syssäyksen kirjoitukseen sain myös lukiessani pienen Hilman surullisen tarinan. Voimia perheelle ja perheen tunteville heidän suuressa surussaan.

tietoa keskosuudesta
Hilma tarina