Oma ääni-työpaja

Miltä kuulostaa kirjoittan ääni, se voi olla möreä tai käheä. Se voi olla laulava tai naurava, sitäkin pohdimme tänään mutta ennenkaikkea kirjoitimme. ensin oli vuorossa kivi jolla jos jokinmoista tarinaa tai asiaa kerrotavana osaa sen tarina kosketti osa henkilöi sen. Oli maunoa ja pelkäästään kivi joka tunsi ja eli, sillä oli jopa kotiikävä.

Minulle päivä antoi mielenkiintoisia tarinoita ja uusia näkökulmia. Päivä oli kuitenkin myös haastava, en oikein uskatanut jakaa tekstejäni toisille kuultaviksi, ajettelen usein ettei minun tekstini ole yhtä hyvä kuin toisten.

Kerroin eräälle kanssa kurssilla olellle kuinka nykyään olen krittisempi kuin ennen, haluan tuottaa hyvää jälkeä vakkei se olisikaan kuin itselle tärkeä teksti jos kirjoitaisin päiväkirjaa kokisin ettei minun elämässäni tapahdu mitään kun kirjoitan runoja tai tätä blogia huomaan että yeen paljon ja olen aina menossa.

se on totta innostun helposti ja kokeilen uusia juttuja aina kun siihen  vain on mahdollisuus

Asennevamma on pahin

Minulle on käynyt monta kertaa töitä hakiessani että paperillla näytän pätevältä ja minut on kutsuttu haastatteluun sovitaan aika ja paikka, kun alan kysymään paikan esteettömyydestä soittaja hämentyy, mitä portaita misså? entä sitten kun kerron olevani pyörätolissa ja että kanssani tulee avustaja? tilat ovatkin liian pieniä liikkua tai vessa on liian ahdas, eräässäkin firmassa portaat olivatkin yhtäkkiä "kasvaneet"kun kerron tosiasian pyörätuolistani.

Minulle on myös kieltäydytty antamasta pitempää ruokataukoa vaikka firman oma wc-tila oli niin ahdas etten mahtunut sinne ja ehdotin että voisin käydä vastapäisen rakennuksen wc-tiloisssa jos saisin 15 minuuttia pitemmän tauon.

Tai sitten tämä onnistunein haastattelu olimme sopineet jo ilmoituspäivän paikasta, kunnes kysyin saisinko nähdä vessan? Haastattelija sanoo että toki, käännyn ovella ja totean vessan olevan liian pieni se siitä työpaikasta sitten.