Katso linkki tästä.
On vaikeaa tulla kuulluksi amattilaisten luona ja yhteiskunta on rakentunut niin ettei Suomessa saa apua jos et ole hengenvaarassa. Olen sairastanut mielentervyshäiriöitä liki 12 vuotta ja mielestäni tunnistan milloin on aika hakeutua avunpiirin ennenkuin tapahtuu jotain peruuttomatonta, näin ei kuitenkaan tapahtunut ja lopulta jouduin osastohoitoon syitä tai diagnoosia sen kummemmin avaamatta.
Minusta on järkyttävää ettei ihmistä itseään kuunnella diagnoosia tehtäessä ja vasta kun joudut akuuttipsykiatrialle ruvetaan mietittämään miten tuo ihminen on päässyt noin huonoon kuntoon, no syykin on selvä: Riittämättömät avohoidonpalvelut ja fyysiset kivut.
Mitä niille voisikaan tehdä?
Sain vastaukseksi että minun täytyy jonottaa OYS:iin koska asiakuuteni (Vaikeavammaisuuteni perusteella) on Oys:issä.
Soitan Polille joka minua ensisijaisesti hoitaa ja joka voisi tarvittaessa tehdä lähetteet eteenpäin, vastaus on harvinaisen tyly mellä on hoitotakuu, joudut odottamaan kuusi kuukautta... Mietin hetken ja päätän soittaa Psykiatrialle että voimani alkaa ehtyä sekä fyysisten että henkisten kipuilujen ja kuntoutuksen puutteen (Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus) vuoksi.
Vastaus on vähintäänkin yhtä tyly
"Paljonko olet nukkunut" Selitän tilanettani, "no jaa... Nuku 2 viikkoa, katsotaan sitten, miten jakselet" Yritän selittää etten fyysisten kipujen takia voi nukkua.. Lopputulos ei apua
Viimeisillä voimillani menen kunnalliseen terveydenhoitolaitokseen lääkäri ymmärtää huoleni ja määrää erinnäisiä pillereitä, kipuun tulee apua mutta unta ei ja noidankehä on valmis.
Nyt olen toipumaan päin ja saanut apua psyykiseen hyvinvointiin mutten perussairauden aiheuttamiin kipuihin, joten sen lisäksi että mieli hajoaa on elämänkumppina jatkuva kipu jos minulle ei olisi annettu psyykeen tueksi lääkkeitä en jaksaisi enää ja OYS:iin on edelleen 3 kuukauden jonot, joten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, mutta odotavan aika on pitkä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti