Rakastettu Prinsessa Diana

Luulen ettei kellään ole jäänyt epäselväksi tämän ihanan ja rakastetun prinsessan tarina, olin itse 7-vuotias kun prinsessa Diana menehtyi traagisessa auto-onnettemuudessa koko maailma pysähtyi lapsen näkökulmasta. Kaikki surivat tätä hyväntekijää, en lähde spekuloimaan miten kaiikki tapahtui mutta siitä lienee kaikki osaavat googlettaa jos haluavat lisätietoa. Syy miksi kirjoitan aiheesta on 8.11 ensi-iltansa saanut DIANA elokuva, joka kuvaa prinsessan 2 viimeistä elinvuotta.

Elokuva oli ajoittain hieman kliseinen, sillä olenhan nähnyt miltei kaikki dokumentit aiheesta, mutta samalla se oli lämminhenkinen ja rakkauden täyteinen kuvaus asmuserossa olevasta haavoittuvasta naisesta, hän pettyi kerta toisensa jälkeen rakkaudessa, mutta antoi ihmisille rakkautta joka muistetaan vielä 15 vuoden jälkeenkin. Elokuvassa oli pääosassa rakkaus pakistanilaiseen sydänkirurgiin, Diana olisi halunnut edes hetken olla tavallinen ihminen jota kukaan ei olisi tunnistanut elokuva kertoo kuitenkin jatkuvasta pakojahdista johon tämän hyväntekijän elämäkin päättyi.

Itse olen aina ihailut tuota naista en niinkään julkisuuskuvan tai prinsessan arvonimen takia vaan rohkeuden tehdä mitä itse haluaa ja seistä sanojensa takana, ei sillä hovi painosti häntä tekemään asiat toisin mutta hän piti oman päänsä.

Loppuun vielä todetakoon että olin Pariisissa aika lähellä Dianan epävirallisen muistomerkin, jonka olisin tietysti halunnut nähdä kokea. Äitini kertoi siitä vasta myöhemmin... Joten ei kai auta kun varata tulevaisuudessa vielä uusi matka :)    

lisätietoa elokuvasta

Prinsessa Diana

vertailun vuoksi elokuvassa näytelleen Naomi Wattsin kuva 

Rakkaudella PMMP

Minua ärsyttää se että joka radiokanavalla toitotetaan tämä Bändi on se joka lopetti huikean uransa, olihan se huikea ja mahtava, mutta se on kuitenkin Paulan ja Miran oma päätös he tekivät huippua työtä ja saivat minut ainakin viihtymään joka ikisella keikallaan. Pmmp kirjoitti monen tuneeni auki Itketti nauratti sai tuntemaan tärkeältä ja arvokkaalta se on musiikin suurin tarkoitus.

Miran kanssa kalajoella 2009

Miten löysin PMMP:EEN 

Oli vuosi 2005 oloni oli tuskainen ja ahdistunuut muistan päivän elävästi käsiini osui Kovemmat kädet albumi järjestyksessään toinen pitkäsoitto sanat ja musiikki kolahti keralla ja levy lähti mukaani sen enempää mietimättä ja tyttöjä tuntematta. kuuntelin levyn yhä uudelleen ja rakastuin PMMP:EEN asenteeseen tegdä musiikkia se oli terapiaa parhaillaan. Omistan kaikki levyt paitsi vuonna 2003 tehty kulkaas enot josta tunnetuin raita on rusketusraidat, 

ehdin nähdä Miran ja Paulan näiden 10 vuoden aikana 8 kertaa eli melkein kerran vuodessa Oulussa ja oulun seudulla 

Paulan kanssa Tearialla 2013

  

Oulun jäähyväiskeikka oli mahtava ja ainoaa latuaan sillä suureudellaan ja energiallaan.

 Hyvä tytöt 

Rakastan...

tässä teille vielä biisikuunteluun joks tuo mieleeni kesät PMMP:n kanssa

Pariisissa kuultua, nähtyä ja koettetua

Lähdimme matkalle 13.9 perjantaina, lento sujui päivästä huolimatta ongelmitta vaikkakin Finnairin alihankijat suorittivivat tuona päivänä työnseisauksen ja tarjoilua oli jouduttu keventämään.

Olen tottunut matkustamaan lentokoneella joten tiesin entuudestaan kuinka tulisi toimia ja kuinka kaikki siirrot sujuisivat eikä näiltä osin ollutkaan ongelmaa, Pariissa kuten muissakin matka kohteissa pääsen ensimmäisenä koneesreen ja viimrisenä pois. Kenttävirkailija oli kanssamme taksin sapuumiseen asti ja tarjosi apuaan vielä taksiin nostettaessa. Kentältä matkaan kului 45 minuuttia  Pariisin keskustaan. hotellimme sijaitsi Louvren läiheisyydessä eikä Eilefkään ollut kovikaan kaukana vaikkakin 4 km päässä.

Kävimme ensitöiksemme ihastelemassa riemukaarta joka näytti olevan suhteellisen lähellä kartasta katseltuna ja matkaa kuitenkin kertyi n. kaksi kilometriä. väsymys saavutti matkailijat ja hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme Louvreen. Minä ja isäni (avustajana) pääsimme ilmaiseksi ja äitini maksoi 15 euron lipun, minä joka olin kuullut museossa sijaitsevasta egyptiläisestä museosta halusin käydä tutkailemassa sitä se oli hieman pettymys sillä kyse olikin vain rakennustaiteesta ja astioista. Louvressa suunnitaminen osoittautui haastavaksi sillä saleja oli paljon ja kerrokset hankalasti merkittyinä. Löysimme tiemme kuitenkin sille tärkeimmälle ja kohokohtaisimmalle Malaukselle nimittäin Da Vincin Mona Lisalle. Pääsin katsomaan sitä parinmetrin päästä se oli vaikuttava kokemus jota en ehkä koskaan unohda. Myös Notredame oli kietova kokemus ja yhtäaikaa todella mieleenpainuva. Sillä vaikka kirkossa oli Jumalanpalvelus tursistit kuten mr saimme kiertää ja valokuvata kirkkoa ja vaikkakaan yhteistä kieltä Sanan kanssa ei ollut tuli tunne, että tämä jos mikä on Jumalan "koti." Kävimme äitini kanssa sytyttämässä kyttilän läheistemme muistoksi.

Eifelin tornille valitsimme aurinkoisen päivän, pääsin hissillä toiselle tasanteelle ja sekin jo huimasi onneksi eifel on rakennettu niini ettei sieltä tunne tippuvansa sillä se on jukevää tekoa            

Ruoka oli todella kallista nähtävyyksien lähellä mutta saimme joka kerta silti syödäksemme. Palvelualttius Pariissa on nykyisin todella hyvä, saimme palvelun aina englanniksi eikä turisteja enää katsota nenän vartta pitkin, sain osakseni myös ihailevia katseita ja postiivisuuteni huomattiin usein, kielitaitohan minulla ei valitettavasti kovin paljon ole mutta hymyllä pääsee jo pitkälle.

Voin todellakin suositella matkakohdetta ja vammaisystävällisyydestä se saa minulta hyvät pisteet vaikkakin kaupunki on vanha ja katukivetykset haittaavat jokin verran matkan tekoa. Itse ern ottanut sähköpyörätuoliani mukaan joten matkustin Manuaalilla. Avustajan ksnssa kulkeminen kadullaa onnistuu mutta likenteen kanssa kannattaa olla tarkana, miinuspuolena totean myös invavessojen puutteen matkan varrella, mutta nähtävyyksien ja ussimpien rakennusten luota niitä löytyi yllättävän hyvin.

Oma ääni-työpaja

Miltä kuulostaa kirjoittan ääni, se voi olla möreä tai käheä. Se voi olla laulava tai naurava, sitäkin pohdimme tänään mutta ennenkaikkea kirjoitimme. ensin oli vuorossa kivi jolla jos jokinmoista tarinaa tai asiaa kerrotavana osaa sen tarina kosketti osa henkilöi sen. Oli maunoa ja pelkäästään kivi joka tunsi ja eli, sillä oli jopa kotiikävä.

Minulle päivä antoi mielenkiintoisia tarinoita ja uusia näkökulmia. Päivä oli kuitenkin myös haastava, en oikein uskatanut jakaa tekstejäni toisille kuultaviksi, ajettelen usein ettei minun tekstini ole yhtä hyvä kuin toisten.

Kerroin eräälle kanssa kurssilla olellle kuinka nykyään olen krittisempi kuin ennen, haluan tuottaa hyvää jälkeä vakkei se olisikaan kuin itselle tärkeä teksti jos kirjoitaisin päiväkirjaa kokisin ettei minun elämässäni tapahdu mitään kun kirjoitan runoja tai tätä blogia huomaan että yeen paljon ja olen aina menossa.

se on totta innostun helposti ja kokeilen uusia juttuja aina kun siihen  vain on mahdollisuus

Asennevamma on pahin

Minulle on käynyt monta kertaa töitä hakiessani että paperillla näytän pätevältä ja minut on kutsuttu haastatteluun sovitaan aika ja paikka, kun alan kysymään paikan esteettömyydestä soittaja hämentyy, mitä portaita misså? entä sitten kun kerron olevani pyörätolissa ja että kanssani tulee avustaja? tilat ovatkin liian pieniä liikkua tai vessa on liian ahdas, eräässäkin firmassa portaat olivatkin yhtäkkiä "kasvaneet"kun kerron tosiasian pyörätuolistani.

Minulle on myös kieltäydytty antamasta pitempää ruokataukoa vaikka firman oma wc-tila oli niin ahdas etten mahtunut sinne ja ehdotin että voisin käydä vastapäisen rakennuksen wc-tiloisssa jos saisin 15 minuuttia pitemmän tauon.

Tai sitten tämä onnistunein haastattelu olimme sopineet jo ilmoituspäivän paikasta, kunnes kysyin saisinko nähdä vessan? Haastattelija sanoo että toki, käännyn ovella ja totean vessan olevan liian pieni se siitä työpaikasta sitten.

Avustajakoiraa hakeville ja haaveileville

Kannattaa miettiä tarkaan onko sinusta siihen. Lenkittää koiraa 2 tuntia päivässä keksiä vaihtelevia lenkkipolkuja kouluttaa ja olla koiran kanssa 24/7. Minusta siihen ei ollut.  Vuosi sitten koira haettiin  "lomalle" kemiöön jossa koirat on kouluttettu lomaa tarvitsin minä eikä koirani. Väsyin tekemään koirani kanssa, aluksi kaikki meni hyvin ja luovutusjakson jälkeen olin intoa täynnä, olinhan juuri saavuttanut unelmani jota jo pikkutyttönä aloin toivoa.

Mikä sitten meni pieleen?

 Aloin pikku hiljaa uupua ajattelin että onhan minulla huominenkin sitten se yhtäkkiä oli enemmän, koira turhautui sisällä ja aina kun menimme ulos koiralla oli virtaa ja energiaa hallitavuus vaikeutui.

Pyrin ottamaan koiraa mukaan mutta pelkäsin sen  karkaavan luotani jos se kiinnoituisi jostain muusta kuin minusta ja herkkuistani. Alkoi kierre en voinut ottaa koiraa mukaan koska pelkäsin sattuvan jotain ja kun en ottanut sitä mukaan en enää hallinnut koiraa. Viimeinen käänteen tekevä asia oli loppuvuodesta 2011 olin kuntoutuksessa ja koira oli tuolloin mukana yksin huoneessani siitä syystä että onnistuimme hukkaamaan liivit (avustajakoiralla on invalidiliiton viralliset työliivit) ja jouduin pitämään koiraa remmissä lisäksi en voinut ottaa sitä esimerksi Jumpaan mukaan vaikka perustelin sen tärkeyttä koiran ja minun kannalta. Sain myös kuulla että minut sijoittettiin m- käytävälle (remontoimaton siipi) ettei koira vaan rikkoisi seiniä vaikka niin hyvin kouluttettu koira ei ikinä edes tekisi sellaista.

Sinnittelin kevääseen 2012 ja otin yhteyttä etten jaksaisi enää pyysin viikon lomaa, tuolloin maksava taho oli tehnyt päätöksen hakea koira pois pysyvästi sain kuitenkin neuvoteltua miettimisaikaa elokuulle jolloin luovuin    koirasta.

Mitä hyvää on avustajakoirassa?

Koira avustaa pienissä arjen askereissa, kuten riisumisessa, laittaa tavaroita tiettyyn paikkaan nostaa niitä ja hakee nimettyjä esineitä, lisäksi se sammattuttaa ja syttää valot, aukoo ovia ja sulkee niitä. Koira voi myös avustaa pyykinlaitossa koneeseen ja ottaa niitä pois.

Arvostan edelleen tekijöitä jotka koiria kouluttaa mutta ennen kaikkea arvostan käyttäjiä jotka jaksavat käyttää energiansa saadakseen koiralta apua, monia se itsenäistää ja rohkaisee tekemään asioita mitä ilman koiraa ei ehkä tekisi. Monille se tuo turvaa ja sosialistaa lisäksi siitä on myös seuraa

Mitä itse opin?

Opin tunteemaan itseni paremmin tietämään mitä jaksan ja mitä en. Olen edelleen pettynyt siitä etten pärjännyt mutten siitä että sain kokea millaista olisi elää avustajakoiran kanssa.

Ehkä jonain päivänä elämäni olisi koiraa varten

Keskosena syntynyt

On ihmeelistä miten lääketiede on kehittynyt liki 23 vuodessa yhä pienempiä voidaan pelastaa ja saada elämään täysipainoista elämää.

Kun minä synnyin panoin 885 grammaa syntyessäni raskausviikoja oli 28 eli noin kolme kuukautta aiemmin normaalikehityksestä. Hapenputteen seurauksena sain elinikäisen Liinkuntavamman, tämä ei ole kuitenkaan estänyt minua elämästä ja ajattelemasta normaalisti. Oppimissvaikeuksia minulla oli peruskoulussa jokin verran mutta amattikoulusta selvisin täysin ilman ertyisopetusta toki koulun puitteet on oltava sähköpyötuolilleni sopivat, lisäksi käytän apunani henkilökohtaista avustajaa selvitäkseni päivittäistoiminnoista  kuten wc-käynnit, pukeminen, riisumint ja ovien avaaminen.  Opiskelu sujuu tietokoneen avulla kätevästi.

Syy miksi koin tarpeelliseksi avautua on tietämättömät jotka luulevat CP-vamman automaattisesti tarkoittavan kehitysvammaa ja kurjaa elämää. Puhun täysin normaalisti vaikka vammani vaikuttaakin käsiini ja jalkoihini, tästä syystä minulta voi tulla kysymään jos jokin asia vammassani vaivaa.

Kohtaan ihmisiä mm kaupan kassatyöntekijän joka puhuu avustajalleni ýmmärtämättä että puhun ja ymmärän täysin normaalisti mitä minulle sanotaan. Tervehdin kassaa yleensä avustajan jälkeen jolloin puhe tulisi suunnata minulle eikä avustajalleni. avustajani on tekemässä vain sen mitä en itse kaupassa kykene tekemään.

Toinen tärkeä syy kirjoitukseeni on keskoslasten vanhemmat haluan osoittaa teille että elämä on elämisen arvoista vaikka sitten pyörätuolista käsin, harrastan ja teen asioita joista nautin. Osaan olen viitanutkin kirjoituksissani.

Syssäyksen kirjoitukseen sain myös lukiessani pienen Hilman surullisen tarinan. Voimia perheelle ja perheen tunteville heidän suuressa surussaan.

tietoa keskosuudesta
Hilma tarina

Vertaisasvioitsija ja vertaisarvioituna

Vertaisarviotsija työssään

ASPA-säätiön kehittämä vertairarviointi- menetelmä on asumispalvelu yksiköille tai palveluasumista tuottavalle tarkoitettu meneltelmä jolla saadaan asiakkaan ääni kuuluviin asumisyksikössä, Omassa kotona ja sen toimintaypäristössä.

Kuulun ASPA säätiön vapaaehtoisiin jotka tekevät vertaisarviota ja on vertaisarvioitsijoita, teemme mielestäni tärkeää työtä. Aiheesta oli asikkaan äänellä aluefoorumi jossa kerroimme menetelmästä ja sen tuomasta hyödystä asumispalvelu yksikölle puhuimme myös siitä kuinka tärkeää on osallistua omaan elämään. Siitä saanko minä tai joku muu kaltaiseni keittää itse kahvia milloin haluaa? Tai onko sinulla turvallinen olo Omassa kodissasi? Kuuntevatko hoitajat sinua? Saatko päättää omista asioistasi?

Haastattelijana eli vertaisarvioitsijana on huomattavasti helpompi toimia henkilö jolla on kokemusta samasta tai samakaltaisesta tilanteesta. Mielestäni silloin ymmärtää toista ihmistä paremmin.

Mitä sitten on olla vertaisarvioitsija? 

Mielestäni on helppoa haastatella ihmistä asioista jotka ovat tuttuja minullekin toki uuden ihmisen kohtaaminen aina aluksi jännittää mutta alkujännityksen jälkeen se on mukavaa en tosin ole vielä ollut ns. "kentällä" Oulussa toiminta on aloitettu vasta marraskuun koulutuksella ja aluefoorumi oli ensimmäinen varsinainen "tapaus" ja sikäli hieman erillainen sillä puhuimme ja tällä tavoin markkinoimme toimintaa n. 40 hengelle ja normaali tilanteessa haastattelussa on minun lisäkseni haasteltava ja kirjuri.

Myöhemmin ohjemassa olin myös itse haastateltu ja se tuntui haasteelliselta, kun yhtäkkiä pitikin kertoa mikä minun asumisessa määttää

Päivä oli todella onnistunut toivon itselleni ja kanssatekijöille paljon vertaisarviointeja
Hyvää kevään jatkoa kaikille <3 :)      

Tsemppiä! 

8-pallo Viinaa, humeita ja seksiä

Kävimme katsomassa kyseisen elokuvan. ensimmäiset tuntemukset olivat "onneksi tuollaista ei tapahdu oikeasti" mutta sitten heräsin. Kuinka oikeasti jonkun elämä voi olla tuollaista tai paljon pahempaa. Elokuva perustuu Marko Kilven saman nimiseen romaaniin hän on ammatiltaan myös puoliisi joten hän on nähnyt varmasti tuollaista elämää todella läheltä.

Elokuvan keskiössä on vankilasta vapautuva Pike (Jessica Grabowsky)  jonka on aloitettava elämä puhtaalta pöydältä elämässään pieni vauva. Entisenä huumeidenkäyttäjänä hän taistelee pysyäkseen kuivilla tyttärensä vuoksi. Entinen miesystävä Lalli (Eero Aho)  palaa kuitenkin sotkemaan kuviot.

Elokuvassa nähdään sivuosassa Pirkka-Pekka Peteliuksen näyttelemä Rikosetsivä Elias ja hänen työparinaan toimiva Olli (Mikko Leppilampi )

Nämä henkilöt toimivat elokuvan juonen kannalta merkittävässä roolissa ja tuovat synkkään elokuvaan inhimillistä  lämpöä. Pidin erityisesti juuri Pirkka-Pekan roolista.

Miten tämä kaikki päättyy sen näet katsomalla elokuvan.

Asvostelen elokuvan 1-5 3,5 tähteä 

elokuvan kuvaus siitä kiinnostuneille 

Surullakin on monet kasvot

Tänään tulee kuluneeksi kuukausi kun ystäväni nukkui yllättäen pois. Alkuun oli shokki ja kamala järkytys itkusta ei meinnanut tulla loppua. Hautajaisten jälkeen tuli rauha jolloin ahdistus ei enää puskennut joka hetki läpi kaikesta mitä teit tai ajattelit mutta nyt kun on alkanut toipuminen en millään jaksaisi kuunnella nyt sen ohi lätinää sillä eihän ihmistä pidä unohtaa ja surukin on läpikäytävä

On totta että hautajaiset on iso osa prossessia mutta se ei todellakaan ole piste iin päälle. Se ei todellakaan poista kyyneleitä ja kaipuuta. Eikä se auta nousemaan sängystä kun paha olla. Mikä tärkeintä se ei poista muistoja joille vielä joskus jaksan hymyllä.

Toivon tämän kirjoituksen myötä että jokainen joka kohtaa surevan ottaa hänet päivä kerallaan vastaan eikä oleta hänen jaksevan aina hymyillä samoille asioille kuin ennen eikä myöskään oleta hänen puhuvan vain surustaan sillä elämän kaikesta huolimatta jatkuttava.

Kiitos kaikille surussani miinua tukeneille toivottavasti jaksatte tukea vielä tarpeen tullenkin <3

Ystävä kuin Enkeli

Kasvatit selkääsi siivet enkelten, 
Nukut unta pehmeää ja syvää 

Kyynelteni virta kertoo kaipuun tän, 
Toivoen sinun hyvä olla on 

Tänään tulee kuluneeksi kuukausi siivistäsi. Ikävä

Runoni sivuilta rakkausrunot.fi

Henkilöhohtainen apu ja asuminen

Toimin itse henkilökohtaisen avustajan työnantajana siksi kiinnostuin Asistentti.info:n järjestämästä henkilökohtaisen avun päivistä jotka pidettiin 5-6.2.2013  mukana oli myös Kynnys ry tukema Samat projekti.

Koulutuksessa käsiteltiin henkilökohtaisen avun periaatteita ja  tavoitetta, keskusteltiin  sen tuovan turvallisuuden ja vapauden tunnetta ja ennen kaikkea Itsenäisyttä vammaisille henkilöille.

Henkilöhtainen avustaja on minulle tärkeä arjen selvitymisen ja vapaa-aikani toteutumisen kannalta se tukee ja lisää itsenäisyyttäni tavalla joka on kaikille perus oikeus, olla oma itsensä tehdä asioita joista nauttii ja saada elää omaa elämää,

Asun palveluyksikössä joka on tavallinen kerrostalo jonne yksityinen säätiö tuottaa kotihoidon palvelut. Minulla on mahdollisuus saada apua 24h/vrk

Asuminen palveluyksikössä on minulle rällä hetkellä paras vaihtoehto sillä asuminen henkilökohtaisten avusttajien turvin olisi henkisesti liiaan raskasta, Pidän siitä että joku muu huolehtii työntekijät paikalle puolestani ja hankkii sijaiset huonoja puolilia palveluasumisessa on henkilökunnan vähyys asiakkaisiin nähden aikataulutus ja odutusajat.

Kuvitelkaa tilanne jossa sinulla olisi kova vessahätä etkä pääsisi vessaan silloin kun tarvitsee tai saa ruokaa silloin kun haluat vaan silloin kun hoitaja kerkeää tulla luoksesi suihkustakin sinun on sovittava etukäteen  

Vuonna 85

elokuva oli ajoittain ehkä liiankin kliseinen siinä tapahtumumien keskipisteessä on Lokomon tehtaahtalla työskentetelevä Tommi Turmiola (Reino Nordin ) jonka kesä alkaa järisyttävällä tavalla jonka johdosta tommi etsii itseään ja tapaa elämänsä naisen Karoliinan (Malla Malmivaaran) elämä entisellään tuntuu tommista nyt turhalta. ajan myötä Tommi palaa kuitenkin takaisin tyttöystävänsä Ellun (Miina Mastomäki) luo elämä on kuitenki jo mutkistunut sillä Palle (Lauri Nurkse) tommin ystävä on menossa naimisiin Karoliinan kanssa

Elokuva perustuu rock-musikaalin jossa harmikseni oli liian vähän musiikkia. Elokuvassa nähdään Podeda Kuullaan Eppuja ja yötä.

astekoilla 1-5 annan 3 tähteä

elokuvasta lisää kinnostunut